Kammi-kylä
Kammi-kylän hienon luontomatkailukohteen Ruuhinevalle , Kauhajoen Nummijärvelle on luonut Erkki Kalliomäki veljensä ja poikansa kanssa. Erkin haaveena on aina ollut tehdä sauna johonkin nevalle ja 10 vuotta sitten alkoi rakennusprojekti. Nälkä kasvoi syödessä;Kammikylästä löytyy Turvekammin sauna, Savukammin savusauna, Savukammin savusauna, Nuotiopaikka Nevansaarella, Julmetun tupa, Julmetun Sali, jossa me myös työstimme rumpujamme. Saunoin Turvekammin saunassa, jossa oli hyvä saunoa ja pulahdin suoveteen. Erikoista oli, että sauna oli toisessa kerroksessa ja ensimmäisessä kerroksessa laitettiin puuta pesään. Kammi-kylässä ei ole sähköä.
1.päivä
Kammi-kylälle saavuttaessa aisti hiljaisuuden, aika pysähtyi! Ensin esittelimme toisemme ja sitten eiku hommiin. Ensimmäisenä oli poronnahan valinta, puukehikon mukaan leikkaaminen, reikien merkkaaminen ja nahan rei'ittäminen. Sen jälkeen haimme suovettä, johon laitoimme mukaan kasveja suolta. Siinä suovedessä rumpukalvo pehmeni. Sen jälkeen piti miettiä rummun väri. Halusin keskustan vaaleaksi, joten käytin narua apuna, jotta vain reunat saavat tumman ruskean värin, lopuksi käytin keskustan vielä ruskeassa ja oransissa värissä ja laitoin rumpukalvon muovipussiin odottamaan seuraavaa päivää. Rumpukapulan pään neulahuovutusta aloittelimme iltapäivällä. Johanna keitti meillä ulkona nokipannukahvit ja teeveden. kun oli aika hengähtää ja syödä eväitä. Yövyin Julmetun salissa alustalla lattialla. Yö meni kovasta alustasta huolimatta hyvin. oli niin hiljaista.
2. päivä
Toinen päivä kului rummun nauhojen värjäämisessä, rumpukehikon yläpään vuolemisessa ja rummun kokoamisessa. Nauhoista kiristettiin kahdella solmulla rumpukalvo tarpeeksi kireäksi keskellä kulkevaan ympyrän muotoiseen nauhaan. Upeat rummut alkoivat valmistua! Niillä ei voinut vielä kahteen päivään soitella, koska rummun piti kuivua ensin. Molempina päivinä aurinko jaksoi lämmittää. Kurssi päättyi kiitollisuusseremoniaan, jossa ihastelimme omia ja toisten rumpuja.
Rummun tekeminen oli matka! Se oli myös kovaa työtä. Rummusta tuli upea ja se sai nimekseen Suontaika. Sen sointi on juuri sellainen, kuin toivoin: ihanan kumea, maadoittava.
Tein mina runonkin rummusta, kun runosuoni alkoi sykkiä:
SUONTAIKA
Hengitän hiljaisuutta,
suon lempeää voimaa,
Sen mättäillä aistini herää, suolla. joka monille kasveille ja linnuille turvan antaa.
Siellä suolla syntyi rumpu, Suontaika, vomarumpu Iänikuinen,
Suovedessä uitettu, suon syvyydestä noussut taika kumeaääninen.
Tehtävänäsi on olla
voimallinen,
lempeän kumea,
kannatteleva,
herkkä ja samalla vahva,
Kumise kuuluvasti Suontaika.
Olemme valmiita.
